Keittiön pintaremontti | Pieni budjetti ja nopea aikataulu

Talvi on aina tämän blogin kannalta hiljaista aikaa: sitä tulee syvennyttyä työtehtäviin ja pimeän sekä kylmän keskellä ei oikein jaksa innostua talon tuomista projekteista. Joulussakin on tarpeeksi projektia!

No tammikuun mukana nousee uusi into ja toivo, kun päivät pitenevät ja valaistuvat. Alkaa haaveilla keväästä, pian kesästä. Ja tajuaa, että kesällä haluaa taas viettää mahdollisimman paljon aikaa pihan parissa, ei niinkään sisäprojekteissa. Näillä tunnelmilla me innostuimme - viimeinkin - tekemään keittiöömme pintaremontin. Olemme haaveilleet tästä... no siitä päivästä saakka kun ostimme talon. Keittiö on ollut ainoa todellinen jälki edellisistä asukkaista ja se on ollut ainoa huone, joka ei ole ollut yhtään oman makumme mukainen. Vaikka keittiö onkin omasta mielestäni kodin sydän - olenhan kotikokki ihminen ennen kaikkea - niin silti tämä projekti on saanut vain väistyä muiden projektien tieltä.

Tässä hieman tunnelmia ennen remonttia: kyllä näin keltainen ja persikkainen se on ollut.

 Sitten eräänä päivänä vain päätimme, että nyt! Ja hieman yli viikkoa myöhemmin keittiömme on aivan satumaisen ihana! Heihei keltaiset seinät, teidän dominoivaa tunnelmaa ei tule ikävä. Tervetuloa yhtenäisyys ja valko-harmaa sävymaailma.

Vertailumateriaalia: keittiö ennen.

 Budjettimme oli todella, todella pieni. Ostimme tässä samalla uuden auton, niin sinne menivät kaikki säästöt. Keittiölle tuli hintaa noin 100 euroa. Ja täytyy sanoa, että ihmeitä sai tällä sadalla eurolla aikaiseksi. Toisaalta hinnaksi voisi määritellä myös 200 euroa, koska meillä meni noin 100 euroa syksyllä kun vaihdoimme keittiökaapin oviin uudet, modernimmat ja hienommat vetimet. Kuitenkin ilme on aivan uusi ja harva varmaan uskoo, että tämä tehtiin näin pienellä budjetilla.

Uudelleen saumattu lattia. Aivan uskomaton muutos. Tämä vaati eniten aikaan ja työtäkin. Uskokaa tai älkää! En pidä saumaamisesta :(

Mitä siis tällä 100 eurolla sai aikaiseksi? Poistimme vanhat tapetit, maalasimme seinät valkoisiksi ja käytimme parin vuoden takaa olohuoneen jämätapetit yhteen seinään. Lisäksi saumasimme lattian uudestaan ja uudella värillä: harmaalla. Tämä vei lattiasta persikkamaisen sävyn lähes kokonaan. Vielä kun valkoiset seinät alkoivat heijastamaan valoa, niin lattia ei muistutakkaan enää persikkaa. Kaapit vähän, mutta ne ovat ihan kivan sävyiset jopa nyt valkoista seinää vasten. Voi onni ja ilo! Väsynyt olohan siitä tuli kun käytti kaksi viikonloppua ja viikon verran arki-iltoja  tähän projektiin, mutta kyllä se oli sen arvoista. Varsinkin kun miettii kuinka paljon iloa uusi look tuo meille! <3

Remontti kesken: Lattia valmis, listat maalattu ja ensimmäinen kerros maalia seinässäkin

Sitten vielä kuvia lähes valmiista keittiöstä: vain verhot ja matto puuttuu. Lisäksi meiltä loppui tapetti hieman kesken. Noin 85*85 alue jäi tapetoimatta ja samaa tapettia ei löydy enää mistään. Tähän tarvitaan jokin taiteellinen ratkaisu! ;)

Keittiö pieniä yksityiskohtia vaille valmis!

Pintaremontin jälkeen keittiön nurkkauksen värimaailma on kokenut suuria muutoksia!

Lähes valkoinen keittiö.

Rankan työviikon päätteeksi täytyi järjestää uudessa keittiössä romanttinen illallinen <3

Kompostista multaa, kyllä! Kompostoikaa pihalliset, se palkitsee.

Aiemmat päivittelyni kompostin toimivuudesta olivat selvästikkin aivan liian hätäisiä: luonto hoitaa tehtävänsä ja viime viikolla saimme kompostista ulos ensimmäinen erä, kyllä, valmista multaa. Saimme siis tilaa taas talven biojätteitä varten.

Muutama huomio kuitenkin kompostista:

1) biojätepussit, ne eivät maadu samaa tahtia kuin biojäte ja pihajäte. Niitä sai noukkia pois muuten valmiista mullasta.
2) kananmunankuoret todellakin kannatta musertaa pieniksi. Sekaan oli joutunut muutama lähes puolikas kanamunankuori ja ne eivät olleet maatuneet.
3) Kompostiheräte on pop.
4) Jos säilöt biojätteitä nesteitä valuttavassa astiassa, kuten me, niin kompostiin täytyy lisätä aina toisinaa vettä.

Ja lopuksi, kyllä itse kompostoitu multa on komeaa! Ylpeys vetää vertoja ensimmäisen itsekasvatetun perunan löytymisestä kasvimaalta. Mutta ei kuitenkaan ihan. Kyllä luonto vain on ihana ja ihmeellinen asia.

Ihmiset, lajitelkaa jätteitänne! Biojäte menee hukkaan sekajätteen seassa. Pihalliset, kompostoikaa! Multapussit on kalliita.

Ja kun ei tällä kertaa ollut teemaan sopivaa kuvaa niin tässä jotain vähän erilaista:

Tunnelmia kesältä <3

Kesän valmistuneet projektit osa 1: Sauna remontti

Päätimme muutamia kuukausia sitten tehdä pintaremontin saunaamme. Panoksemme oli arki-iltojen tunteja, sijoitus hiomakoneeseen ja 40 euroa. Hiomme vanhan pinnan pois ja käsittelimme valkean värisellä saunavahalla pinnan. Kuivumiseen meni noin viikko. Mutta ajai, että tulos oli kaikkien menetettyjen tuntien arvoinen.

Nyt sauna näyttää meiltä. Se näyttää yhtenäiseltä muun sisustuksen kanssa. Se tuntuu ja tuoksuu uudelta. Se tuntuu ensimmäistä kertaa meidän saunalta.

Olimme yllättyneitä siitä, kuinka valkeaksi saunan saimme. Kaikki varoittelivat, että tulos ei välttämätä näy ensimmäisen "maalauksen" tuloksena, mutta tulos oli toinen. Emme viitsineet enää toista kerrosta valkoista vahaa maalata pinnoille, koska pelkäsimme siitä tuleva liiankin valkoinen.

Ensimmäinen saunakertakin tuntui siltä kuin olisi ollut uudessa saunassa. Löylyt ja ilma olivat kosteita kuin puusaunassa, vaikka sama vanha sähkökiuas pysyi paikallaan. Ilmeisesti vanha kulunut pinta saunassa kuivasi ilmankin. Jos haluaa helpolla ja halvaalla eräänlaisen "kasvojen kohennuksen" vanhalle saunalleen niin suosittelemme ehdottomasti kokeilemaan pintojen käsittelyä. Voi olla, että sauna ei muuta kaipaakkaan!

Kevyt kasvojen kohotus. Saunaremontti.

Aitaprojekti on valmis! | Aidan rakentamisen budjetti ja aikataulu

Aloitimme aitaprojektin jo toukokuussa. Ja se lopulta valmistui elokuussa. Ainakin lopullisesti. Yhteensä aikaa ei olisi mennyt tunneissa varmaankaan kovin paljoa: mutta kun sitä tekee aina silloin tällöin niin se, että viimeiset maalaisut saatiin pintaan niin meidän kuin naapurinkin puolelta niin kyllähän siihen tovi vierähti. Heinäkuussa aidan suhteen ei tapahtunut oikeastaan mitään: helteet pitivät siitä huolen.

Yhteensä yhden pihaa sivuavan reunan aidan rakentaminen maksoi kaikkineen noin  1400 euroa. Olihan siinä metrejäkin yli 40 m. Mutta yllättävän kalliiksi aidan rakentaminen omatoimisesti tulee. Tämä summa siis sisältää niin puutavarat, ruuvit, maalit kuin kuorikatteetkin. Ei bensoja, ei työtunteja, peräkärryä eikä koneita ( jotka onneksi olivat omasta takaa!) Aidan korkeus on noin 120 cm.

Toukokuu: vanhan aidan irrottaminen ja hävittäminen roskalavalle. Puutavaran, ruuvien ja maalien ostaminen.

Terassiremontti kuvasta näkee, että vanha aita on poistettu tässä vaiheessa.

Aita edistyy!

Kesäkuu: Puutavaran sahaaminen valmiiseen muotoon ja tukipylväiden asentaminen. Aidan varsinainen rakentaminen.

Elokuu: Ei suurempia toimintoja.

Helteiden alkaessa aita oli saatu jo paikalleen ja sitä oltiin jopa hieman maalailtu!

Elokuu: aidan viimeistely, maalaaminen ja kuorikatteet. Ja kyllä siitä tuli komea! Samana iltana kun kaverimme kanssa viimeistelimme aidan maalauksen korjasimme yhtäkkii myös varastomme oven. Kyllä olemme eteviä ja tehokkaita. Molempiin saimme kaverilta apua kaljapalkalla! Kiitos vielä Markus.

Ovi sai uuden kasvojen kohotuksen!

Siinä se nyt on: valmis aita.

Punainen tupa ja oma perunamaa | Oodi pihalle

Olemme nyt asustaneet omakotitalossamme vuoden ympäri. Olemme kokeneet kaikkien vuoden aikojen haasteet ja parhaimmat puolet - ja emme ole koskaan olleet näin onnellisia. Omakotitaloelämä on meitä varten, emmekä enää osaisi kuvitellakaan muunlaista asumismuotoa.

Kasvimaa, Jussi ja kuokka?

 Kaikki ihmiset eivät ole kuitenkaan piha-ihmisiä, kuten me olemme. Myös meillä oli epäilyksemme pihan hoitomäärän suhteen, mutta onneksi se on palkinnut huomattavasti enemmän kuin ottanut. Nurmikon leikkuu ja lumen luonti on näitä negativiisempia puolia: mutta onneksi osaamme niihinkin suhtautua hullun huumorin kautta, koska ovathan molemmat erinomaista hyötyliikuntaa. Tosin toivomme jatkossakin mahdollisimman lumettomia talvia. Nurmikon leikkuulta emme taas säästy: tonttimme on entisellä peltomaalla ja kas kummaa kaikki kasvaa tavallista paremmin: myös nurmikko. Ei ollut edes tänä kesänä kuivuudesta ongelmia.

Parasta omakotitalossa asumisessa on kuitenkin loppujen lopuksi tuo ihana taloa ympäröivä tontti, piha, joka kutsuu kaikenlaisiin tehtäviin. Silloin kun se ei kutsu, niin luonteenomaisesti keksimme uusia projekteja ihan vain silkasta tekemisen ilosta. Tämä vuoden parhaimmat kokemukset saimme kohopenkistä ja omasta kasvimaasta, ensi vuonna laajennamme pihallemme vielä suuremman kasvimaan. Lisäksi ostimme luumupuumme kaveriksi tohtorin päärynäpuun!

Retiisisadon ensimmäinen erä. Niin kauniin värisiä!

 Huomasimme, että kesä-syyskuun aikana kauppaostoksiemme loppusumma pieneni kolmanneksella, koska lähes kaikki tuoretuotteet löytyivät omasta pihasta: salaatit, pinaatit, retiisit, perunat, punajuuret, persiljat, basilikat, tillit, ruohosipilut jne. Niitä olis lähestulkoon riesaksi asti: salaattia emme saaneet kaikkea edes syötyä. Pinaatit, ruohosipulit, persiljat, karviaiset, mustaherukat ja punajuuret täyttivät myös pakkasen. Niistä saa siis nauttia myös tulevina kuukausina. Kolmen itäneen perunan uhraus kompostin sijaan mullalle tuotti meille uusia perunoita useita kiloja. Peruna olikin kesän positiivisin yllättäjä!

Syyskuun viimeinen perunasato. Komeita!

Vaikka vietimme tunteja ja tunteja niin pihamme kuin kasvimaamme parissa niin ei se meitä haitannut, puutarhan hoito kun on meille mieluinen harrastus. Ruokabloggaajakin löytää itsestää täysin uusia puolia kun pääsee kasvattamaan omaa ruokaansa aivan alusta saakka. Saimme osasta sadosta, jopa ensi vuoden siemenet kerättyä talteen.

Enpä ollut ennen kesää 2014 nähnyt salaatin kukkivan!

Kasvimaan hoito oli terapeuttista ja ravitsevaa. Ja siltikin meillä jäi paljon paljon aikaa myös muille projekteille: kuten aidan rakentamiselle, väliaikaisen terassin rakentamiseen, saunaremontille, vanhojen verantojen maalaamiseen jne. Ja kyllä olimme molemmat kokopäivätyössä ja vietimme ihan oikeaakin vapaa-aikaa! Kuten kuvasta näkyy kruunutilliäkin tuli enemmän kuin tarpeeksi mm. rapujuhliin!

Rapujuhlat kruunasi tämä valtava kruunutilli!

Nyt kun syyskuu on täällä ja laitamme pihaa talvikuntoon voimme vain haikailla kesän hauskoja hetkiä pihan parissa. Edessä on pitkä, kylmä ja pimeä talvi, joten emmeköhän ole taas jo huhtikuun alussa valmiina uusiin kokeiluihin ja projekteihin niin pihan kuin talommekin kanssa.

Aidan rakentaminen nollasta valmiiksi | Ensimmäinen aitaprojekti

Kun muutimme taloomme lähes vuosi sitten meillä oli se valkoinen aita ympäröimässä pihapiiriämme. Tuulikylän alueelle valkoinen aita näyttäisi olevan ominainen näky: lähes joka pihaa ympäröi valkoinen aita tai kuusiaita. Pian kuitenkin saimme huomata, että meidän aitamme ei ollut aivan täysissä voimissaan: se oli laho ja paikoittain valmiiksi murtunut. Naapurimme informoivat meitä, että olivat edellisenä talvena puoliksi toivoneet ja puoliksi pelänneet, että aita pettää lumen alta ja kaatuu. Toinen naapurimme otti ohjat omiin käsiinsä, poisti toiselta puolelta aidan ja korvasi sen kuusi-istutuksilla.

Niinpä aita-projekti oli itsestään selvyys tänä kesänä. Meidän onneksemme rajanaapurimme ovat mukavia ja ottavat yhtälailla osaa aita-projektiin: yhteistyönä poistimme vanhan aidan ja tulemme rakentamaan ja kustantamaan uuden aidan. Vanha aita lähti moottorisahalla alle tunnissa irti ja sen hävitystä varten tilasimme viikonlopuksi siihen tarkoitetun roskalavan. Hintaa roskalavalle tuli alle 100 euroa ja samalla pääsimme eroon myös muista painekyllästetyistä puujätteistä. Kätevä kevätsiivous siis!

Seuraavaksi oli vuorossa materiaalin ostaminen ja aitaalueen siistiminen. Miehet shoppailivat tukipuut, jotka maksoivat noin 160 euroa. Säästimme vanhat aitatolpat, joihin sijoitamme tukipuut ja painamme maahan. Puutavara, jota ostimme hiottiin ja kastettiin muutamaan kertaan maalissa, jotta puu kestää paremmin olosuhteita ja säätä, eikä homehdu.

Tällä välin me naiset ajoimme niin-raivostuttavan-ylikasvaneen-ruohon entisen aidan alta: sitä ei oltu saatu siistittyä koska ruohonleikkuri ei matalan aidan alle ennen ollut mahtunut.  Note to self: jos joskus rakennat aidan, joka on nurmikon päällä niin nosta aidan alaosa niin korkealle, että voit ajaa nurmen sen alta kätevästi ja siististi. Lisäksi korkeammalle nostettu aita ei mätäne samalla lailla kuin matalalle asennettu. Jos on lemmikkejä tämän ongelman voi ratkaista laittamalla verkkoa aidan alaosaan.

Suunnitelmana on alustaa aita kuorikatteella: näin ei tarvitse ajaa nurmea aidan alta ja työ helpottuu. Lopputulos on myös paljon siistimmän näköinen. Kuorikatteen alle laitamme maisemointi- tai suodatinkangasta estääksemme vielä enemmän juurien ja kasvien läpipääsyn. Näin ollen tehtävänä on myös kaivaa nurmikko ja osa maasta aidan kohdalta niin, että siihen saa laitettua nämä väliaineet. Lapio rohkeasti käteen ja kaivamaan.

Omakotitalo ja ongelmana sokerimuurahaiset | Käytettyjen kahvipurujen ihme

Viime kesänä ongelmia ei ollut. Ei ollut muurahaisen muurahaista vaikka naapurimme niistä valittivatkin. Tänä keväänä ongelman ensioireet näyttäytyivät: lähes välittömästi kun naapurimme myrkytti talonsa sokerimuurahaisia vastaan alkoi niitä ilmestyä hiljalleen meille. Pieniä muurahaisia, ei edes jonoksi asti, mutta lähes koko ajan huomioimme niitä tallustelevan sisällä. Pian huomasimme, että pihallamme oli niitä myös paljon: siellä ne vilistivät jo jonoissa asti. Halusimme tehdä jotain asialle, ennen kuin ongelma kasvaisi liian suureksi.

Luumupuu täydessä komeudessaan!

Sokerimuurahaisten myrkytys oli meille vihoviimeinen vahtoehto. Meillä kun asustelee näitä kääpiökoiria ja kissa. Ja kaikki nuolevat ja imuroivat nurkkia sekä lattioita. Pahimmassa tapauksessa myrkytyksen kohteeksi joutuisi joku lemmikeistämme. Niinpä ensiavuksi päätimme ottaa kotikonstit käyttöön. Merisuola, kaneli ja maissijauhe ovat kaikille varmaan tutuimpia kotikonsteja. Näissä ongelmana on kuitenkin se, että jos näillä aineilla aikoo hankkiutua muurahaisista eroon näin isossa talossa niin aineksiin saa investoida jo jokusen verran euroja!

Löysimpiä sitten internetin ihmeellisestä maailmasta maailman ihmeellisimmän ratkaisun. Kahvinpurut. Kertaalleen keitetyn kahvin purut. Ja mitä ihmeellisintä: ne toimivat. Ripottelin kahvinpuruja hyvin väljästi ulkorakennuksemme ja talomme ympärille: tuloksena muurahaiset katosivat parissa päivässä eikä niitä ole sen jälkeen näkynyt. Ei siis tarvinnut liata edes sisätiloja. Ja kaikista parasta kahvinpurut menisivät joka tapauksessa käytön jälkeen kompostiin, joten periaatteessa tästä muurahaisten hävittämiskeinosta ei tullut ollenkaan edes kuluja.

Suosittelen siis kaikille, kun muurahaisia alkaa näkymään sisällä edes yksittäisiä niin reagoi nopeasti. Kerää joka päiväiset kahvinpurut ja levitä talosi ympärille. Koko talon ympärille ei siis tarvitse sirotella kahvinpuruja edes kerralla, vaan voi aivan hyvin aloittaa niistä kohdista, joissa muurahaisia näkyy. Aivan mahtava keksintö.

En tiedä toimiiko tämä muilla lajikkeilla kuin pienillä sokerimuurahaisilla, tai siinä tapauksessa, että muurahaisia on jo oikeasti jonoksi asti. Mutta kannattaa kokeilla!

Ja sitten silmän iloksi muutama ihana kuva meidän juuri kukkineesta luumupuustamme: Tässä todiste siitä, että kirsikkapuu ei ole se puutarhan kaunein!

Luumupuu

Luumupuu